Home

Anne Colin du Terrail (s.1952) on kääntänyt ranskaksi 12 Arto Paasilinnan romaania. Hänelle on myönnetty valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto vuonna 2003.

Kirjailija Arto Paasilinna ulvoi kuin susi kääntäjä Anne Colin du Terrailin kunniaksi järjestämillään kutsuilla. Juhlat pidettiin saaressa, jonne vieraat kuljetettiin laivalla. Colin du Terrailin silloin 14-vuotiaaseen poikaan ulvonta teki suuremman vaikutuksen kuin upea moottorivene, jolla kirjailija itse huristi paikalle.

Paasilinnan teoksia on käännetty 40 kielelle. Ranskalaisten hurmaaminen alkoi oikeastaan silloin kun Colin du Terrail ihastui “Jäniksen vuosi” -elokuvaan.

Risto Jarva onnistui tavoittamaan Arton huumorin tavalla, johon kukaan muu elokuvantekijä ei mielestäni sen jälkeen ole yltänyt”, kääntäjä kertoo. Vuonna 1989 “Jäniksen vuosi” eli “Le Lièvre de Vatanen” ilmestyi sitten ranskaksi.

Suomalaisen kansanluonteen ja luonnonläheisen elämäntavan kuvausta saattaa helpottaa Pariisissa asuvan kääntäjän syntyperä.

Äitini oli suomalainen. Hän tuli 1940-luvun lopulla opiskelemaan Ranskaan ja jäi sille tielleen. Kun synnyin, vanhempani asuivat Pariisissa, mutta äiti halusi synnyttää ensimmäisen lapsensa omien vanhempiensa luona Kemissä kun ei oikein luottanut ranskalaisiin synnytyslaitoksiin.”

Kieli muuttuu ja uudistuu jatkuvasti. Anne Colin du Terrail on mukana suomalaisten kääntäjien nettifoorumeilla ja tapaa säännöllisesti Pariisissa asuvia suomalaisia.

Kääntäminen itsessään pitää jo kielitaitoa yllä. Jos en tunne sanaa tai ilmaisua haen tietoa internetistä. Jos sana ei avaudu, kysyn suomalaisilta kollegoilta tai sitten itse kirjailijalta.

Joskus, mutta ei aina, minulla on kääntäessäni jonkinlainen punainen lanka. “Ulvova mylläri” esimerkiksi sijoittuu sodanjälkeiseen aikaan. Pidin tarkasti huolen siitä etten käyttäisi käännöksessä sanoja, jotka tulivat käyttöön vasta 1940-luvun jälkeen.”

Arto Paasilinna antaa vapaat kädet kääntäjilleen. Kun kirja on kerran kirjoitettu, hän ei enää omista sitä, vaan jokainen, lukija tai kääntäjä, saa tulkita sen miten haluaa.

Menen kirjailijan maailmaan vähitellen. Arton kirjat ovat sen verran selkeästi kirjoitettuja, että niihin ei yleensä kaipaa selityksiä.

Kaikki lähtee sanoista, joista vähitellen rakentuu lauseita, kappaleita, lukuja ja lopuksi kokonainen maailma. Käännösprosessin idea on minulle sitä, että puran tekstin niin pieniin osiin kuin mahdollista. Sen jälkeen rakennan sen uudestaan eri kielellä. Parhaimmassa tapauksessa tuloksena on eheä kokonaisuus, joka ei kuitenkaan koskaan ole aivan sama kuin alkuperäinen teos.”

Colin du Terrail on kääntänyt ranskaksi myös muun muassa Johanna Sinisaloa, Kari Hotakaista, Leena Landeria, Matti Yrjänä Joensuuta, Anja Snellmania ja Leena Lehtolaista, samoin kuin hengästyttävän määrän suomalaisia runoja, novelleja, näytelmiä, kuunnelmia ja sarjakuvia.

Lyhyitä tekstejä voi olla työn alla yhtä aikaa useampia, mutta romaaneja vain yksi.

Juuri nyt se on Tuomas Kyrön “Kerjäläinen ja jänis”.

Kaikki kääntämäni kirjailijat ovat olleet hyvin ystävällisiä ja avuliaita” kertoo Anne Colin du Terrail.

Ja uuden kirjailijan tapaaminen on aina jännittävä kokemus! Kirja kertoo hyvin vähän kirjailijasta ihmisenä.”

* * *

 

Anne Colin du Terrailin omat Paasilinna-suosikit:

 

Ulvova mylläri WSOY 1981
Ehdottomasti Paasilinnan kirjallisesti paras saavutus.

Jäniksen vuosi WSOY 1975
Kansainvälinen klassikko, joka sopii myös nuorille (yläaste- ja lukioikäisille) lukijoille.

Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija WSOY 1995
Satiirisia seikkailuja parhaasta päästä.

Suloinen myrkynkeittäjä WSOY 1988
Herkullinen kirja, jossa vanhempi nainen päihittää nuoria kiusaajiaan.

Hurmaava joukkoitsemurha WSOY 1990
Paasilinna on parhaimmillaan, kun hän tarttuu vakaviin ongelmiin, kuten tässä itsemurha

Hirtettyjen kettujen metsä WSOY 1983
Kirjan lannistamaton kolttamuori on yksi Paasilinnan hienoimmista ja vahvimmista naishenkilöistä.

Ukkosenjumalan poika WSOY 1984
Antoi minulle kiinnostavan tilaisuuden perehtyä suomalaisten muinaisuskoon.

 

Kirjoitin tämän Anne Colin du Terrailin haastattelun Iiris-lehdelle, jossa se julkaistiin vuonna 2012.

Mainokset