Opettajat ovat aina olleet moniosaajia. Samaa voisi sanoa kotiäideistä, vaikka kotiäiti ei virallinen tutkinto olekaan. Moniosaajia ovat myös palomiehet, katastrofityöntekijät, kulttuurisihteerit tai ohjelmapalvelujen tuottajat, jotka hetkessä vaihtavat kokinhatun kelluntapukuun, kertovat tarinoita metsänhaltioista (ja haltijoista), neuvovat lumikenkäilyn oikeat tekniikat, paikkaavat retkeläisen sormen laastarilla kun laavun luonnontilainen reuna yllättää ja kiehauttavat hyvät pannukahvit. Illalla he mönjäävät turistin hyväätekevällä turpeella ja saunottavat hänet. Sitten he paneutuvat turvallisuusselvityksiin, markkinointiin ja kirjanpitoon.
Ohjelmapalvelutuottaja on tutkinto, mutta kun ammattitaitoa ja tutkintoja kertyy vähän sieltä ja täältä niin kuinka se kiteytetään? Kun sisällöntuottaja-käsityöläinen-web-designer-kouluttaja-infograafikko-reportteri-kokki-varas-vaimo-rakastaja-pappi-lukkari-talonpoika-kuppari pääsee hissipuheen alkuun ja ryhtyy esittelemään osaamistaan niin hissi kannattaa pysäyttää kerrosten väliin.
Joku ehdotti termiä ”monisti”. Se ei vielä oikein vakuuta. Mieleen tulee kopiokoneen ääressä ahertava lähetti tai pölyinen numismaatikko. Newyorkilainen Marci Alboher on lanseerannut moniosaajille nimitystä ”slasher”. Se juontaa juurensa kauttaviivasta (slash), joka osaamisnimikkeiden väleihin laitetaan. Sinänsä kuvaavaa, tietynlaiset terminologiset väliinputoajathan tässä ovat kyseessä.
Sanakirja määrittelee slasherin tyypiksi, joka hyökkää rikollisessa tarkoituksessa ihmisten kimppuun puukon, partaveitsen tai vastaavan astalon kanssa. Ainakaan kollegoiden käyntikorteissa slasher ei vielä ole yleistynyt.
Jatkan etsintää.
Artikkelikuva pala-animaatiosta 1900-luvulta ©taina värri
Tabloidi 